Sataa ja tulee. Selkään sattuu ja jalkoja kivistää. Vietettiin ensin pikkuporukassa Tessan syndejä. Ei muuta mutta kuokkavieraat vitutti ankarasti, koska ne söi meijän ruoat ja oli muutenkin kuivia ja pyöri omissa kuppikunnissaan ja kokoajan huoletti et millon alkaa sataa kun taivaalta lipui uhkaavia pilvilauttoja. Myöhemmin illalla (n.19) lähettiin pakoon kuolettavan vammasia ja tylsiä kuokkiksia ja sadetta Vantaalla sijaitsevaan latoon. No alku meni ihan hyvin siinä ja asetuttiin taloksi vanhaan latoon ja leviteltiin kamat ja vähän leikittiin ja juteltiin kaikkien elämäntilanteista. Sen jälkeen kaikilla alko olla jo nälkä tai sitten kotiin menoaika. Lähdettiin siis ladosta hevonkuuseen sielt. Siinä hiekkatietä hautausmaan viertä tallustellessamme mietimme erään Kalle-setämiehen kanssa että miksiköhän edessä päin näkyy noin paljon poliiseja (yks maija ja motskarikyttä). Se ajeli siinä edes takas ja kyyläili. Mopo-setä ajo siihen hiekkatielle ja pysähty ja samalla pysähty mun sydän "Mitä vittua, mitä me ollaan tehty" kelasin kun jätkä otti kypärän pois ja nousi motskarin selästä ja alko kävelemään meitä kohti. Se kysy "olletteko tuolta ladolta?", en uskaltanu sanoo mitään mut Petra sano et "Joo". Setä haastatteli meitä vähän ja sano et ne oli hälyytetty paikalle ku joku oli luullu et me poltetaan se lato (huoh). Se sano et käy tsekkaa sen ladon ja käski pysyä siinä kunnes lähestyvä poliisijädä jatkais haastattelua. Se vaan naureskeli että oltiinko me ihan retkeilemässä. Heh. Tepsu kerto millä asialla ollaan ja se oli aika siinä. Se mopo kaveri ilmotti radiopuhelimella et "Joo, ei tarvii jatkotoimenpidetä". Hengähdettiin kaikki (minä, Tessa, Kalle, Roope, Petra ja Okka). Kaikki oli ollu ihan paineis ja kelannu et koht tulee joku puhallutus. Eipä tullu. Kaikki hyvin!

+ Kiitos kaikille kesälomasta 2010! Huomenna alkaa koulu ja arkinen aherrus, mutta yritän pitää parhaani mukaan yhteyttä!

Aleksi, älä ole vihainen minulle mistään. Rakastan sinua höpönassuni<3