Saavuin eilen Kreikasta. Lyhyesti sanottuna matka oli ihan jees eli ei eityisen hyvä, mutta ei huonokaan. Kouluarvosainoilla annan numeroksi 8.

Pääasiaan, huomasin et Aleksi kuorsaa. Onhan se aika söpöä, mutta tylsää istua yksin koneella kun toinen hirnuu vieressä. Muutenkin on jotenkin pahamieli ja tuntuu et kaikki maailman ongelmat painais mun harteita. Tuntuu, että nyt just en haluis mitään muuta kun et toi körmy nousis tosta ja halais mua yhtäkkiä selän takaa. Olo on niin kovin yksinäinen kun ei ole oikein kavereitakaan enään. Kaipaan rakkautta!