Olo tuntuu taas raskaalta. Vaikea naputella näppäimistöä kun silmät painuu umpeen ja yrittää nukahtaa, koska ei ole muutakaan tekemistä. A-Ö-Z....tämäkin on turhaa. Ei näitä mun teksitejä kukaan lue eikä kukaan ota osaa. Tai jos ottaa niin ei kukaan tee asialle mitään. Ei sen puoleen et tarviis tai et mä tekisin itte asialle jotain. En jaksa. Ajatukseni harhailee ja pyörii menneisyydessä. Mitä oisin voinu tehä toisin tai miks asiat meni niinkun ne meni. Vaikka onhan mulla hyviäkin muistoja.

Olo on kun kilpikonnalla. Mullakin on haarniska/kilpi jota kannan suurena taakkana ja en pääse pois siitä. Pääsen kyllä piiloon, mutta onko piilottelemisesta mitään hyötyä? Haluun pois täältä omasta kuorestani ja olla sellanen kun oon - iloinen ja rempseä. Osittain tietty oonkin, mutta se on feikkausta. Kaikki karkaa mun luota. Ihmiset ei nää mun pahaa oloa ja mäkin haluaisin olla näkemättä...