Aamulla vitutti niin armottomasti kun kännykän kello soi 9:52. Yritin laittaa herätystä pois mutta se soi kokoajan kovempaa. Irrotin akun ja heti loppu ulina. Muuten en oo tottunu käyttämää kesäsin herätyskelloa, mutta olin sopinu Tessan kanssa et soitan sille kymmeneltä et saadaan puhua kunnolla asioista. Silmät vieläkin killissä avasin näppäinlukon, painoin osoitekirjaa ja näpystelin " Tero". Soitin ja toisesta päästä vastas pikkusen uninen rölli ja pyyteli tottakai anteeks, että oli vasta heränny ja saattoi kuulostaa uniselta. Pyh mitä väliä? Martsalle voi soittaa vaikka kännissä!

Mitä pidemmälle puhelussa mentiin sitä paremmalta musta alko tuntua. Eihän se mun paraskaveri ollu mihinkään hävinny. Siellä se oli ja kertoi kuinka tärkeä oon ja kuinka pettyny se on itteensä ettei oo auttanu mua. Söpö :) Kummatkin pahoitteli vuorotellen. Noin kello 10:35 sovittiin näkevämme ja suljettiin moikkaillen puhelimet. Hitto mikä fiilis! HITTO! Meinasin pompata kattoon! Tessa is back in game!!!!