Eilen oli siis tämä kauan odotettu päivä, peruskoulun päätös. Aika pitkälle sitä on päässyt näinkin tyhjillä aivoilla. En ois voinu ikinä kuvitella, että pääsen näin pitkälle. Kelatkaa 1700 kolupäivää! Oon sinä aikana kasvanu, oppinu ja kokenu paljon. Jännää katsoa taakse päin ja miettiä, että niin se aika vaan kulkee ja minä/me sen vanavedessä. Pakko kiittää kaikkia jotka on mua tukenut. En ois selvinny ilman teitä. Ootte mulle tärkeitä ja teette elämästäni elämisen arvoista. Kiitos äiti, isi, veli, Aleksi, Tessa ja muut mukavat kaverit ja ystävät :) Tai sitten ihan vaan niille jotka on luonu mukavan hymyn mulle aamubussissa. Hyvällä mielellä (totta kai pieni pelko perseessä) lähen eteenpäin kohti uusia seikkailija ja pian on taas kulunu 9-vuotta! KKKÄÄÄK mä vanhenen! Btw....tuliskohan musta söpö mummo?